Eli oon täällä kreikassa mun kahen kaverin kanssa ja sen näkee että kaikki on niin kyllästyny toisiinsa ! :D Me riidellää koko ajan ja mä en ees jaksa olla noiden muiden kanssa. Tässä on ny tapahtunu niin paljon muutenki. Tokana päivänä ku tultiin nii tutustuttiin uusiin poikiin (täällä nää kaikki pyytää meit ulos ja huutelee/viheltää meiän perään.) Ne oli semmosii18-25 v jäbiä ja sit tutustuttii kahteen niistä paremmin (ainoot jotka puhu englantii) ollaa nähty niit täs melkee joka päivä yms. No siis kerran mentii niiden frendin synttäreille ja siellä oli ilmaset juomat ja mulle ilmesty jostain koko ajan lisää juomaa käteen ja olin ihan vitun jurrissa. Noh sit yks jätkä alko suutelee ja pyys kävedlylle ja sanoin EI monta kertaa ja yritin riuhtasta itteni irti siitä mut en pystyny. Se puoliks raahas mut sinne rantaan kauas muista, mikä ei hirveen vaikeeta ollu ku olin nii jurrissa. Se teki juttuja, niinku mun frendi sano jälkeenpäi, bambam thanks maddam. No ei siin mitää, siit autol äkkii omaan kylään ja toine frendi oksentaa auton ikkunast ja sammuu ja toinen itkee ja on huonona ja mä voisin vaan kuolla. siin oli jotai säätöö mut loppujenlopuks mun frendi oli soittanu faijallee ja se sen faija mun mutsille ja mun mutsi tuli meiä luo (Y)

Siinä sitte oli selittelemistä, No nyt on kaikki hyvin mutta oon vitun kyllästyny näihin mun kavereihin ja mun mutsiin joka on nyt rasistiki (Y) Ja mun frenditki on iha vittuuntuneit ku mun mutsi vaa huutaaa koko ajan ja haukkuu kaikkia ja ne pelkää jättää mua kahestaan sen kanssa.
Mutta nyt pitää lopetella taas ku kaverit alkaa ihmettelee


moikkamoiii !

Joo eli oon kreikassa nyt 2kk ja mulla on kaks "kaveria" täällä mun kanssa 2 viikkoa joten niiltä on vaikee saada hetkeekää rauhaa joten tää blogi nyt vähän jää. Mutta sitten ku mä taas oon yksin niin tekstia varmaan tulee enemmän kun tarpeeks :)

peace

Ajattelin että tässä ekassa tekstissä voisin kertoo vähän itestäni ja elämästäni.


Mä voisin alottaa vaikka sillä, että mulla ei oo ikinä ollu mun mutsiin mitkään läheiset välit. Itseasiassa mun elämän traumatisoivimpia kokemuksia on se, kun mä olin mun äidin kanssa kahdestaa hotellissa ulkomailla, ja mun isä ja veli oli jossai kaukana autolla, sinne hotelliin tuli semmonen puolet mun mutsia nuorempi jätkä ja ne laitto mut päikkäreille, (olin joku 4 vuotiaas) Ja ku mä herään, en löydä niitä mistään. No kiersin pitkin sitä asuntoo ja sitte huomasin että yks niistä huoneista oli lukossa ja sieltä kuulu jotain tosi outoo ääntä. No mä tietysti menin ihan paniikkiin ja hakkasin ja itkin ja huusin siinä oven takana mutta mitään ei tapahtunu. Sitte mä menin johonkin vaatekaappiin piiloon ja olin siellä monta tuntii yksin itkemässä, sitte mä en muista mitä tapahtu, mutta mä muistan ku mun mutsi oli sillain, että "Älä kerro kenellekkää että täällä oli joku, hotelleissa ei saa käydä vieraita". Noh enhän mä kertonu kellekkää, mutta kerran mä vähän hakkasin ja potkin sitä miestä ku nähtiin se kadulla.

Sitte mulla ei oo mitään isompia muistikuvia mun mutsista ennen ku nyt kolme vuotta sitten. Mä en tiiä kui tää kaikki tapahtu, mutta siis no ekaks sanon sen että mulla on aina ollut tosi tarkat säännöt ja kotiintuloajat ja mun mutsi on päättäny ketä mä saan nähä ja ketä en, Niin tossa kolme vuotta sitten, olin semmoset 13 ja tulin kotiin joku 10 minuuttia myöhässä, mun äiti otti mut vastaan repimällä hiuksista ja sinä iltana lensin seinään pariinki otteeseen ja sain parikin mustelmaa. Soitin hysteerisenä mun isoveljelle joka vaan alko valittaa kuin heikko ja idiootti oon. No siinä parantelin haavojani ja odotin että mun mutsi olis pyytäny anteeks mutta ei. Tämmöstä menoo jatku tohon tän vuoden alkuun asti. No mut yhessä vaiheessa mun veljen vaimo joutu sairaalaa ja sillä todettiin syöpä, ja kaikki kaadettiin mun niskaan, veli avautu mulle, mutsi syytti mua kaikesta ja vielä enemmästä, kaikki kaatu niskaan, samaan aikaan myös riitelin kaikkien kavereiden kans. Tein asian mitä oon katunu sen jälkeen aina. Viilsin syvän haavan mun oikeeseen käteen. Se helpotti, se oikeesti helpotti. No siitä tuli tapa, joskin opin viiltää sellasia jälkiä , että niistä ei jäis isoo arpee,  mutta se sattuis. No tän "harrastuksen" jälkee tuli lääkkeet. Saatoin vetää paketillisen särkylääkettä koska mulla oli kylmä, tai pari pakettia ku on nälkä,. Noh aloin päästä yli tästä asiasta, mutsi alko hellittää ku pam. mun faija ei tuu kuukauteen kotiin, mutsi kertoo että "joo faija sai sydäninfarktin tossa kuukaus sitte, ollu siitä lähtien teholla venäjällä" JES sitte poika joka oli mun tosi hyvä ystävä, kertoo että mä mursin sen sydämen ku en oo rakastunu siihen, mulla menee välit mun kolmeen parhaaseen kaveriin. Oon ihan yksin ja sitten mun paras ystävä joutuu sairaalaan koska oli ottanu yliannostuksen lääkkeita. Siinä tilanteessa aloin viiltää uudelleen ja joka kerta syvempiä ja syvempiä haavoja. Mutsi sano läskiks paskaks joka epäonnistuu kaikessa (se oli vaihtanu fyysisen väkivallan henkiseen koska ties että se satuttaa enemmä ) Meen mun huoneeseen, yks uus viilto. Tulee huono numero kokeesta, otan puukon käteen ja veri alkaa valuu. Tätä jatku vuoden. Sitte sain hermoromahduksen koulussa ja yks mun kaveri pakotti mut menee psykologille. Kävin siellä psykologilla, mulla todettiin vakava masennus. Sain lähetteen nuorisopsykiatrille. jes. No sitten mä olin mun frendillä yötä, ja siellä oli yks jätkä joka on ihan ku veli mun kaverille. Nukuin sen kans samas sängys, se suuteli mua. Noh me siinä peuhattiin koko yö, mun kaveri sano et jos kosken siihen jätkään enää ni se tappaa mut (myöhemmi alon seurustelee sen jätkän kans mut siitä sitte myöhemmi) Noh ei siinä mitää, oltii molemmat vähä paskal mielel ja illal bileet. Noh, mä join liiikaa, mut otettii sivuun rauhottuu, sain paniikkikohtauksen ja mun sydän pysähty (Y) Onneks mun ystävät osas elvyttää ja ambulanssityypit vaa laitto mut makaamaa ja teki jotai. No joo saan kuulla siitä illasta nykyään koko ajan ja se ei oo kivaa ku yks jätkä jopa heittää läppää mun hengestä.  Noh mä masennuin lisää ja menin kertoo tosta sekoilusta sille psykologille ja se laitto mut lääkäriin ja muihin kokeisiin, käytii nuorten kriisipisteel pari kertaa. No sit elämä kulu samal taval et en oikee ollu perillä mistää yms. NO sitte sain kuulla että mun faijalla on enintää pari vuotta elinaikaa (Y) Ja että mun veljenpoika on jotenki sairas. Ja mun veljenpoika on ollu mulle se jonka takia en ole kuollu. Vajosin niin alas kun mahollista en menny kouluu , en menny harrastuksiin, makasin vaan sängyssä ja söin lääkkeitä. Semmosta mun elämä on suurimmaks osaks ollu tähän asti. Onhan ollu välillä aikoja et menee paremmin ja pääsen jopa frendille. mutta ne menee ohi. Huhuh tää on jo aika romaani, jatkan tarinaa toiste.